|
![]()
![]()
SUOMALAISET ENGLANNIN ASUTTAJINA
Englantilaisen tutkijan mukaan![]()
Tämänpäivän tiede on löytänyt yhteis-eurooppalaisen geeniperheen, eräänlaisen Euroopan Geeni-yhteisön, johon kuulumme lähes kaikki niin indoeurooppalaisia kuin suomalaisugrilaisia kieliä puhuvat läntisen Euraasian asukkaat. Kun samanaikaisesti kielihistorian tutkimus on tehdyt uudelleen ajankohtaiseksi ja entistä kiinnostavammaksi vanhan hypoteesin suomalais-ugrilaisista myös läntisen Euroopan alkuperäiskansana, mitä esittivät mm. F.N.Flinck 1899, Julius Pokorny 1936 muista puhumattakaan, näkökulmat alkavat meidän suomalaisten kannalta olla erittäin kiinnostavia. Seuraavassa esittelemme englantilaisen tutkijan, Thomas William Shoren, jo vuonna 1906 julkaisemassaan "Origin of the Anglo-Saxon Race"-kirjassa esittämän näkemyksen suomalaisten vaikutuksesta nyky-englantilaisten perimään. Shoren mukaan englantilais-suomalaista sukulaisuutta käytiin tiivistämässä vielä anglo-saksien ja "danelagin" aikoihin.
![]()
Oliko tällä miehellä
suomalaisia esi-isiä??Reliefi Upplannista.
Huomaa possu-koristeet.Saksi soturi
Wendell-tyypin kypärät
Ruotsista.Saksi soturi
Saksilainen kypärä
Sutton Hoo -kypärä
Saksi soturi
Ylläolevat kypärät osoittavat
yhteyksiä Ruotsin Upplannin ja
anglo-saksilaisen Englannin välillä,
mikä tukee Shorerin hypoteesia
Itämeren piiristä Brittein saarille
kohdistuneesta muuttoliikkeestä.Ruotsin Wendell-kulttuurin piiristä
ei ole löytynyt sika-koristeista
kypärää, mutta tämän sivun kuvissa
esiintyvä wendelliläinen kuvalaatta
esittää sellaista. Useimmat tutkijat
käyttävätkin kuvan hahmoista nimitystä
"austrwegsmennum", millä
saagoissa tarkoitetaan "idäntien miehiä",
eli niitä kansoja joita skandinaavit
tapasivat kun alkoivat liikkua Itämeren
itäpuolella ja Venäjän jokireiteillä,
jotka olivat olleet vilkkaita kauppa-
teitä jo ennen varjagi-liikennettä.Metsäsian tiedetään olleen Virossa
eräänlaisen toteemieläimen asemassa,
ja vielä viime vuosisadan talon-
poikais-perinteessä sialla oli
tietty maaginen rooli.Anglo-saksilainen sika-kypärä
saattaa siis viitata yhteyteen
Itämeren maailmaan, samoin kuin
Sutton Hoon loistavien koru-aseiden
ja -kypärien tyyli on hyvin
yhtäläinen wendell-löytöjen kanssa.
Th.W.Shore on käyttänyt kokonaiskuvansa aineksina sen ajan tieteen uskomuksia, joiden yli aika on jo kulkenut. Mm. "normannistien" historiankuva, jonka pahimpia ylilyöntejä oli suomenruotsalaisille rakas gootti-teoria Suomen muka alkuperäisestä germaani-asutuksesta, on osittain johtanut Shorea harhaan, mikä ei kuitenkaan vähennä hänen työnsä arvoa suomalaisvaikutteiden paikallistamisessa Englannin historiasta ja nykypäivästä.
"Suomi, pohjoisimpana Baltian maana, asutettiin ehkä osittain vanhaa goottilaista tai skandinaavista alkuperää olevalla väestöllä, joka kautta historian on ollut sivistyksessä edistyneempää kuin heidän slaavilaiset naapurinsa(*1), ja heidän maantieteellinen sijaintinsa muinaisina aikoina antoi heille hyvät kauppa- ja liikenneyhteydet Tanskaan ja Skandinaaviaan.
On syitä uskoa, että suomalainen kansallisuus piti hallussaan osaa Skandinaviasta sen historian varhaisena kautena. Kaukaisina aikoina, jotka traditio sijoittaa rautakauden alkuun, mutta voivat olla paljon varhemminkin (*2), erilaista rotua olevat heimot tunkeutuivat alueelle. Näiden tulokkaiden rodullinen karakteeri oli samankaltainen kuin varhaisilla gooteilla ja teutooneilla. Tulokkaiden oletetaan ajaneen alkuperäiset asukkaat, joiden uskotaan olleen suomalais-ugrilaisia, pohjoiseen missä he ovat edelleenkin. Heidät tunnetaan nykyisin saamelaisina. Muinaisina aikoina heistä käytettiin myös nimitystä fennit, josta johtuu paikannimi "Finnmark", joka on käytössä meidänkin aikanamme.
Itämerensuomalaiset, nykyisen Suomen asukkaat, ovat aivan toista laatua kuin "northern finns" eli lappalaiset, vaikakin heillä on yhtäläisyyttä kielessä. Jo kuningas Alfredin aikana Englannissa tiedettiin tämä ero, ja siis pidettiin saamelaisia ja suomalaisia eri kansoina. Tacituksen kuuluisa maininta fenneistä Germaniassa on kuitenkin tarkoittanut saamelaisia.
Suomalaiset ovat enimmäkseen vaaleita ja pitkäkalloisempia kuin slaavit. Kaikki seikat tukevat sitä käsitystä, että he ovat ilmeisesti teutonien sivuhaara, ja siis perimmiltään arjalaista alkuperää (*3).
Suomalaiset, jotka kutsuivat itseään kveeneiksi (Quains), ovat sama kansa kuin "Qwaens", millä nimellä kuningas Alfred mainitsi heidät. "Orosiuksessaan" Alfred mainitsee sekä suomalaiset (fins) että saamelaiset eli Scride(=suksi)Fins, ja kuvailee molempien kansojen asuinseudut. Anglo-saksien aikana kveenit(Qwaens) tai suomalaiset(Fins) valloittivat osan Skandinaavian niemimaata aina Itä-Ruotsin Helsinglandiin asti etelässä, mikä sijaitsee meren toisella puolella vastapäätä Suomea. Helsingfors-nimi viittaa ehkä näihin muinaisiin yhteyksiin.
Norjalaiset siis nimittivät lappalaisia "skridfinneiksi", mutta heitä kutsuttiin myös "finneiksi", jota nimitystä on myös käytetty Suomen kansallisnimenä. Englannissa tapaamme suomalaiset nimillä "Cwen" tai "Quen", ja myös "Fin", sekä "Wends" tai "Winthr".
Jos jotkut suomalaiset ottivat osaa Englannin valloittamiseen, heidän on täytynyt kuulua toisilla nimillä tunnettuihin joukkoihin, mahdollisesti sveealaisiin (Swedes) tai daaneihin (Danes). Koska varsinais-suomalaisilla (true Fins) on rodullinen yhteys teutoneihin, jotkut heistä ovat voineet kuulua anglien tai tanskalaisten alaisuuteen(*4). Siinä osassa Englantia, joka joutui tanskalaisten haltuun, on tavattu jälkiä suomalaisista, lecheistä ja muista Itämeren ja Baltian alueen "idänmiehistä", joiden on täytynyt asettua asumaan näille paikoille oltuaan tanskalaisten liittolaisina valloittamassa Englantia.
Arvioitaessa sen todennäköisyyttä, että muidenkin pohjoismaisten asuttajien joukossa oli suomalaisia, meidän täytyy muistaan heidän vanha nimityksensä: "Cwens" ja "Quens". On joitakin hyvin vanhoja englantilaisia paikannimiä, jotka toimivatkin tietolähteinä tässä mielessä: Quenintone, Quenintune ja sadoittain erillisiä Gloucestershiressä. Molemmat on mainittu "Domesday Bookissa". Cwuenstane on mainittu määriteltäessä Selsean rajoja Sussexissa vuonna 975 AD. tehdyssä kartassa. Quinstone tai Quenton Northamptonshiressä esiintyy kahdesti Domesday Bookissa, ja toisia paikkoja samalla nimellä on kirjattu Wiltshireen ja Warwickshireen. Quenfell Westmorelandissa, Queningburg Leicestershiressä, ja Quenhull Worcestershiressä on tavattu myöhemmissä merkinnöissä. Näiden kronnikkamerkintöjen joukossa on paikka nimeltään Finset, ja vastaavanlaisia nimiä kuten Finborough ja Finningham itäisissä kreivikunnissa. Varhaisimmissa yhteyksissä Finset ja Finbeorh esiintyvät saksilaisissa kartoissa, ensinmainittu Northamptonshiressä ja jälkimmäinen Wiltshiressä.
Nimi Cwenena-broc aiheuttaa hankaluuden määritellä, onko Cwenena monikon genetiivi sanasta "Cwen", suomalainen, vai "Cwen", nainen. Cwenena-broc on selitetty "naisen puroksi", mutta nimi Cwentan, joka nyttemmin kuuluu Quinton, mainitaan saksilaisissa kartoissa samalla paikalla. Adam Bremeniläisen hyvin tunnetussa tarinassa vanha skandinaavinen kuningas kertoo Quenlandista tai Quena-landista, kuningattaren (Quen) tai kveenien (Quains) maasta. Muukalaiselle vanhan tanskalaisen kertomus on hyvin outo. Hän olettaa kuninkaan puhuneen Quinna-landista, amazonien ja naisten maasta. Tästä johtuu absurdi tarina terra feminarumista, amazonien maasta jota sijoitettiin eripuolille Eurooppaa johtuen erehdyksestä, että ko. nimi tarkoitti naista.(*5) Tilanteessa, jossa monien erilaisten kansallisuuksien kielet tai murteet olivat assimiloitumassa yhdeksi ja samaksi puhetavaksi, ei ole vaikea olettaa että "Cwenena" olisi kirjoitettu muoto "Cwena"-sanasta, joka oli monikon genetiivi suomalaista tarkoittavasta sanasta "Cwen".
Lähteet ovat jokatapauksessa tehneet mahdolliseksi luoda selvän kuvan itäisen Cloucestershiren väestöstä kyseisenä ajankohtana. Paikannimien aihetodisteet ja tietty vaalea verenperimä tukevat käsitystä erilaisten pohjoisten ryhmien, mukaanluettuina suomalaiset, asettumisesta tälle alueelle. Englantiin asuttautuneiden suomalaisten on täytynyt tulla tanskalaisten liittolaisina, ja on kiinnostavaa muistaa, että roomalaisten aikuista tietä itäisestä Cloucestershirestä on suora yhteys Lincolnshireen.
Eräs merkittävä yhteys vanhan englantilaisen tapakulttuurin sekä suomalaisten ja virolaisten välillä liittyy keskikesään. On tuskin mahdollista ymmärtää koko laajuudessaan kuinka määrääviä perinnäistavat kesäpäivän tasauksen vietossa olivat meidän esivanhemmillemme. Keskikesän tulet sytytettiin monissa osissa maatamme kuten lukuisissa paikoissa Pohjois-Euroopassa. Perinnäistapa viettää kesäpäivän tasausta on hyvin vahvasti lähtöisin juuri pohjoisista maista. Pohjois-Englannissa, kuten Suomessa, Virossa ja suuressa osassa Ruotsia ja Norjaa keskikesän iltahämärä kestää aamun koittoon, ilman että on ollenkaan todellista yötä.
Suomalaisten ja virolaisten keskuudesta juontuu eräs hyvin kiinnostava keskikesän legenda: "Wanna Issilla oli kaksi palvelijaa, Koit ja Ammarik , ja hän antoi soihdun Koitille että tämä näyttäisi valoa joka aamu, ja Ammarikille jotta tämä tekisi saman iltaisin. Palkkiona rasittavasta työstä he saivat mennä naimisiin. He pyysivät kuitenkin helpotusta tehtäväänsä, ja Wanna Issi suostui. Tästedes Koit antoi soihdun joka ilta Ammarikille, joka sammutti sen. Vain neljänä viikkona kesällä he kohtaavat toisensa keskiyöllä. Koit antaa kuolevan soihdun Ammarikille, mutta Ammarik ei voi antaa sen sammua. Hän sytyttää soihdun uudelleen henkäyksellään. Sen jälkeen heidän kätensä liittyvät yhteen ja heidän huulensa kohtaavat ja punastus Ammarikin kasvoilla punaa taivaan. Legendan kiinnostavuutta lisää nimien merkitys. "Wanna Issi" tarkoittaa virossa vanhaa isää, Koit tarkoittaa aamuhämärää ja Ammarik iltahämärää.
Oliko siis englantilaisten esi-isiemme keskuudessa suomalaista asutusta? Hehän olivat muinaisia merenkulkijoita, joilla oli jatkuvaa kanssakäymistä Itämeren piirissä, ja heidän on täytynyt osallistua maastamuuttoon ja siirtokuntien perustamiseen kuten muidenkin kansojen. Anglien ja goottien retkikunnat Brittiläisille rannikoille varhaisempana aikana ja myöhemmät tanskalaisten maahantunkeutumiset ovat täytyneet olla yleisesti tiedossa kaikkialla Itämeren rannoilla. Olisiko siis yllättävää, että suomalaisia sekä helsingejä ja muita ruotsalaisia Itämeren piiristä olisi osallistunut näihin retkiin?" Lähde: ORIGIN OF THE ANGLO-SAXON RACE, THOMAS WILLIAM SHORE FIRST EDITION 1906, REISSUED IN 1971 BY KENNIKAT PRESS
![]()
Takaisin etusivulle Back to frontpage
![]()