|
|
| Taulukko3: Suomen murteiden ja heimojen eriytyminen verrattuna vieraisiin kielivaikutteisiin: | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| eKr. | =>3000 | =>2000 | =>1000 | =>500 jKr. | =>1000 | =>1300 | 1600=> |
| Lounais- Suomi | VKS | VKS+Baltti | MKS +Germaani | +Sknd,Go,Est | --- | +M.ruotsi | Lounais- murteet |
| Karjala | VKS | VKS+Baltti | MKS +Germaani | +Lappi | +Häme +Sknd. +Sl. | --- | Karjalan murre |
| Häme | VKS | VKS+Baltti | MKS +Germaani | +Lappi | --- | +Karjala | Hämeen murre |
| Satakunta | / | --- | --- | +Lappi+L.germ. | --- | --- | S.k. murre |
| Uusimaa | / | Loun.s. Karj. | +Mr. +Häme +Est | Uudenmaan murteet | |||
| Etelä- Pohjanmaa | / | Häme, Ls., X | +Mr. +Karj. | E.pohj. murre | |||
| Keski- Pohjanmaa | / | Lappi, Häme, Ls. | --- | K.pohj. murre | |||
| Perä- pohjola | / | Lappi, Häme, Ls. | +Mr. | P.pohj. murre | |||
| Savo | / | Lappi, Häme, Karj. | --- | Savon murre | |||
| Lappi | VKS | Kantalappi | --- | Lappi | --- | --- | Saame |
| Lyhenteiden selitykset: | |
|---|---|
| Varhaiskantasuomi | |
| Myöhäiskantasuomi | |
| Balttilaisen kielen vaikute | |
| Germaanisen kantakielen vaikute | |
| Muinais-skandinaavi , pohjoisgermaaninen kieli | |
| Gootti, itägermaanien kieli | |
| Viron kieli | |
| Länsigermaaninen kieli (Keski-Euroopasta) | |
| Lounais-Suomen murre | |
| Hämeen murre | |
| Karjalan murre | |
| Muinaisruotsi | |
| Slaavilainen kieli | |
| Saamelaiskielet | |
| Saamelaiskielten kantakieli | |
| X-tekijä, Pohjanmaan murteissa havaittavissaoleva tunnistamaton vaikute | |
Pohjois-Euroopassa, Veikselin suun ja Pohjoisen Jäämeren välisellä alueella, puhuttu varhaiskantasuomen kieli jakautui indoeurooppalaisten balttilaiskielten vaikutuksesta kantalappiin ja siihen osaan, josta kehittyi myöhäiskantasuomi. Tämä tapahtumasarja yhdistetään ns. vasarakirveskulttuurin vaikutukseen mm. Suomen lounaisrannikolle, ja sen myötä tapahtuneeseen elinkeinojen muuttumiseen metsästys/keräily-taloudesta, eli "lapinelinkeinosta", kohti maanviljelystä ja karjanhoitoa.
Sisämaan väestö, joka pitäytyi perinteisessä elintavassaan, vuotuiskierrossa ja metsästyksessä, jäi myös balttilaisen kielivaikutteen ulkopuolelle. Elinkeino- ja asutustapojen erilaisuus erotti väestöryhmiä toistaan, ja teki kielieroavaisuudesta pysyvän. Näin suomi ja saame eriytyivät. Myöhäiskantasuomeen pronssikaudella tulleet germaaniset vaikutteet syvensivät eroavaisuutta.
Rautakaudella kohdistui koko Suomen rannikkoon virolainen maahanmuutto, joka näkyy hyvin selvästi arkeologisessa aineistossa. Nyt jo hylätyn "asutuskatko-teorian" aikana oletettiin jopa (Ella Kivikoski, etc.), että ko. asutusliike olisi ollut suomalaisten varsinainen maahanmuutto ajanlaskun alun aikoihin. Taulukossa se näkyy virolaisena vaikutuksena lounaismurteisiin. Ahvenanmaan ja Turun saariston ruotsalaisasutusta edelteneet paikannimet ovat säilyneet etupäässä muuntuneessa ruotsinkielisessä asussa. Joissakin tapauksissa on silti tunnistettavissa virolainen alkumuoto, jota ei ole voinut esiintyä ko. ajankohdan suomalaismurteissa. Suomenlahden eteläpuolelta on siis tullut väkeä.
Parisen tuhatta vuotta sitten kantagermaani oli jo hajonnut Skandinaviassa puhuttuun pohjoisgermaaniin, Rooman valtakuntaan rajoittuvan "Germanian" länsigermaaniin ja nykyisessä Puolassa puhuttuun goottiin ym. itägermaanisiin kielimuotoihin. Kaikki nämä vaikuttivat suomen kielen kehitykseen. Skandinaavinen vaikutus lounaassa selittynee yhteyksillä Ahvenanmeren yli. Goottien vaikutus rannikoilla on sopii hyvin luontevasti Gotlannin kauppamahdin nousuun. Gotlantilaisethan olivat muinaissuomalaisille tärkeämpiä kuin ko ko manner-Ruotsi.
Sinä arkeologisena jaksona, jota lännessä nimitetään merovinki-ajaksi erään Ranskan hallitsijasuvun mukaan, Ruotsiin ilmestyy rikas Wendellin kulttuuri ja samanaikaisesti on Suomen puolella Pohjanlahtea havaittavissa vaurastumista ja uutta esinekulttuuria. Tätä ei voida pitää irrallisena murrekehityksissä havaittuun länsigermaaniseen vaikutteeseen, joka kielihistoriallisesti on voitu ajoittaa juuri tuohon vaiheeseen. Satakuntaan näyttää siis muuttaneen väkeä suoraan Keski-Euroopasta, ja on myös asetettava kysymys: Muuttiko länsigermaaneja myös Ruotsin Uplantiin? Wendellin ruhtinashautojen ja Sutton Hoon laivoineen haudatun angli-kuninkaan varusteissa on nähty yhtäläisyyksiä.
Satakunnan, Hämeen ja Karjalan suomen murteita puhuva talonpoikaisasutus näyttää tuohon aikaan levinneen saamelaisten asuttamiin erämaihin Etelä-suomessa, koska em. murteet ovat saaneet lappalaista ainesta.
Ensimmäisen kristillisen vuosituhannen lopulla Karjalan poliittinen ja kaupallinen merkitys kasvaa. Kauppa- ja hallintokeskuksiin, Korelan (Käkisalmen) ja Vanhan Laatokan (Staraja Ladoga) kaupunki-asutuksiin muodostuu entistä suuremmat varjagi-kauppiaiden koloniat, jotka jättävät muinaisskandinaavisen kielenlisän karjalan murteeseen. Samaan aikaan slaavien yksihuoneiset savupirtit ilmestyvät Staraja Ladogan arkeologiseen aineistoon, -ja slaavilainen tekijä puhuttuun kieleen.
Muualla Suomessa sisäinen muuttoliike ja talonpoikaisasutuksen levittäytyminen luovat uusia murrekombinaatioita, ja ulkoista vahvistusta saadaan viron kielestä ja muinaisruotsista. Vielä selvättämätön luku on Pohjanmaan X-tekijä. Pohjanmaalla on ollut rikas rautakautinen asutus, joka eräässä vaiheessa hävisi, ja em. aikaan myös virolaista maahanmuuttoa. Birger Jaarlin useat sotaretket 1250-luvulla suomalaisia ja hämäläisiä vastaan saivat Pohjanmaan rannikolla etnisen puhdistuksen luonteen, mutta jo Kyröjoen keskijuoksulla Ruotsin valtaa edeltenyt väestö jäi henkiin. Eräät nykyaikaan asti säilyneet pohjalaiset henkilö- ja paikannimien erikoisuudet viittaavat sellaiseen yhteyteen Keski-Eurooppaan, mikä ei koskettanut esim. Hämettä. Jos X-tekijä on läntistä alkuperää, se lienee samaistettavissa ko. nimi-reliikkeihin.
Suomalais-ugrilaiset
|
 |
Ennen nykyaikaisen geenitutkimuksen metodeja eri kansallisuuksien välisiä yhtäläisyyksiä ja eroja pyrittiin määrittelemään antropologisesti, erilaisten havaittavien "markkereiden" avulla. Virolaisen tutkijan, Karin Markin, ylläoleva kartta kuvaa perinteisen käsitteistön "rotutyyppien" esiintymistä sukulaiskansoillamme.
Pääpiirteissään kuva näyttää siltä, että suomensukuisilta kansoilta löytyy samat tyypit, kuin naapureiltakin: Atlanto-balttilainen l. pohjoinen tyyppi, Vienameren- l. itäbalttilainen, sekä Lapponoidinen ja uralilainen tyyppi. Atlantobalttilaisen ja vienanmerenbalttilaisen tyypin levinnäisyydet näyttävät vastaavan alemman kartan kampakeraamisia kulttuureja siten että "itäbalttilainen" tyyppi esiintyy Suomessa sillä alueella, joka oli keskisen k.keramiikka-kulttuurin väestön vaikutuspiirissä. Samoin "pohjoisen" tyypin esiintyminen volgansuomalaisilla voi periytyä tästä vaiheesta.
Lapponoidinen tyyppi, johon kaikki tutkijat eivät sisällytä volgansuomalaisten ko. osaa, on todennäköisimmin eurooppalaista alkuväestöä. Molemmat balttilaiset tyypit, "pohjoinen" ja "itäinen", edustavat indoeurooppalaisten maahanmuuttoa edeltäneen euripidisen väestön perimää. Itäbalttilaisten yhteydessä on käytetty mm. määritelmää "cromagnoidi", jolla viitataan eräisiin jääkauden eurooppalaisiin.
Keski-eurooppalainen "alppirotu" lienee samaa alkuperää kuin em. "itäbalttilainen", eikä kummallakaan tyypillä ole mitään tekemistä mongolisen päärodun kanssa, vaikka mm. ranskalaiset (saksalaisista) ja ruotsalaiset (suomalaisista) ovat sellaista väittäneet. Myös lapponoidista tyyppiä on kovin innokkaasti tungettu japanilaisten ja kiinalaisten seuraan, mutta nyttemmin tästä svekomaanien mielihypoteesista on kokonaan luovuttu, vaikka siinä yhteydessä kaatui mahdollisuus ymmärtää "itäbalttilainen" tyyppi sekoittuneeksi, kuten sanonta kuului.
Suomeen on saapunut väestöä useita kertoja jo esihistoriallisena aikana. Tärkeimmät asutusaallot olivat: 1. Mesoliittisen kivikauden suomalais-ugrilaista kieltä puhuvaa kansaa Suomeen, Viroon ja Pohjois-Venäjälle mannerjäätikön vetäytymistä seuraten. Tämä väestö omaksui keramiikan käytön ja muodosti kampa(kuoppa)keraamisen kulttuurin ilman huomattavaa uuden väen maahanmuuttoa. 2. Vasarakirves-heimojen tulo alueelle 2500 eKr., ja sulautuminen alkuväestöön. 3. Kiukaisten kulttuuriin liittyvää itämerensuomalaista maahanmuuttoa Virosta. 4. Pronssikaudella volgansuomalaisia sisämaahan ja germaaneja rannikoille. 5. Rautakauden alussa virolaisia ja germaaneja rannikoille. Slaaveja volgansuomalaisten alueille. 6. Ruotsalaisia Pohjanmaan ja Uudenmaan rannikoille 1250 jKr. jälkeen.
Näiden väestöntäydennysten jälkiä voinee joissain tapauksissa paikallistaa nykyisten suomalaisten perimästä, mutta monessa tapauksessa olemme maahanmuuttajissa saaneet "omaamme takaisin", eli tulijat ovat saapuneet saman "geeniperheen" piiristä. Olemme siis monesta lähteestä, mutta vastoin suosittua hokemaa, emme ole "vähän sieltä sun täältä" nyky-Suomeen saapuneiden tulijoiden jälkeläisiä. Ehdottomasti suurin osa suomalaisen kansallisuuden vuosituhansien aikana muodostaneista asutusaalloista on ollut väkeä, johon meillä on ollut kieli- ja/tai geeni-yhteys jo ennen heidän tuloaan, ja suomalaisen etnogenesiksen tapahtumakenttä on ollut koko Pohjois-Eurooppa.
