LAULAVA IDIOOTTI
Olen kyllästynyt miettimään mustaa
vetämään kivirekeä perässäni
kahlaamaan pohjia myöten maailman mudassa
näkemään kyyniset kasvot edessäni
otan nenästä kiinni ja hyppään elämän virtaan
ja annan sen viedä mut mukanaan
se on joki jolta ei ole paluuta
mut olen oppinut uimaan ja sukeltamaan
laulava idiootti elämän virrassa
ajelehtii alas jokea kohtalonsa lastulla
halki maan jossa hulluutta ei tarvitse siittää
vaan se syntyy ja kasvaa itsestään
ihmiset rannalta kivittäen yrittävät mut upottaa
heiluttavat mustia lippujaan ja kuolinnaamioitaan
aukoen suutaan kuin kalat kuivalla maalla
on halu päästä uimaan muttei tahtoa
pikkunilkit juoksevat tyhjentämässä heidän taskut
koiranomistajat käskevät koiriensa haukkua
lahjottu verokarhu puhuu valtion eduista
onneksi mä en ole teille kenellekään mitään velkaa
laulava idiootti elämän virrassa
ajelehtii alas jokea kohtalonsa lastulla
halki maan jossa ihmiset elävältä haudataan
ja jossa pystyyn kuolleet hallitsevat
on kolme yhteiskuntaluokkaa
työttömät, keskiluokka ja rikkaat
on vaatetta, vettä, saippuaa, keskiolutta ja ruokaa
sosiaalihuoltoo ja sosiaalidemokratiaa
joku ajaa jäteautoo joku on nokikolari
joku käsittelee ydinsaasteita
joku myy ruumistaan
joku dyykkaa tunkioita
joku pesee wc-pönttöjä
mutta poliitikot tekevät kaikkein saastaisinta työtä
laulava idiootti elämän virrassa
ajelehtii alas jokea kohtalonsa lastulla
halki maan jossa ei kasva muu kuin byrokratia
ja missä muu ei kannata kuin kähmiminen ja lahjonta
taloissa on ampuma-aukot itään
ovet auki ruotsiin ja huoneet kylminä
ikkunat eurooppaan kiinni ja verhot edessä
niiden raosta sarvikuonot maailmaa lymyävät
on matala profiili politiikassa
ollaan kaikkea vastaan ja ei minkään puolesta
sodan arvet eivät vielä ole parantuneet
ja nurkissa paukkuvat vielä yöpakkaset
laulava idiootti elämän virrassa
ajelehtii alas jokea kohtalonsa lastulla
halki maan jossa sukurutsainen kansa istuu pimeässä
nuolemassa haavojaan
ihmiset eivät viihdy oikein missään
missään ei ole ketään kotonaan
mulla on koti siellä missä olen mä
ja kaiken täytyy liikkua se on tärkeintä
on olemassa ainoastaan yksi suunta
suoraan tai mutkitellen eteenpäin
mulla ei ole päämäärää ei juuria
en aio tehdä uudestaan samoja virheitä
laulava idiootti elämän virrassa
ajelehtii alas jokea kohtalonsa lastulla
halki maan jossa talvi pitää vankinaan
ja kesä tulee kuin vapauttaja
MATKALLA KOTIIN
Miksi sinä hullu poika heristät nyrkkiä edessäni
lyöt jääpuikolla selkääni
huudat ilkeitä sanoja perääni
etkö ole vielä oppinut
etkö ole vielä sotaasi voittanut
me olemme veljiä
emme viidakon eläimiä
ja matkalla kotiin molemmat
ei enää uusiin sotiin kuolemaan
miksi sinä hullu tyttö revit sydämen rinnastani
tapat valkoisen kyyhkyseni joka toi sulle rakkauskirjeeni
etkö ole vielä oppinut
etko ole vielä sotaasi voittanut
me olemme sisko ja veli
suonissamme virtaa ihmisen veri
ja matkalla kotiin molemmat
ei enää uusiin sotiin kuolemaan
miksi sinä hullu ihminen tuhoat kaiken minkä käsiisi saat
tukahdutat tunteet joita rakastat
unohdat kaikki vannomasi valat
etkö ole oppinut
etkö ole vielä sotaasi voittanut
emme ole yksin maailmassa
vaan olemme samassa laivassa
ja matkalla kotiin molemmat
ei enää uusiin sotiin kuolemaan
(MEITÄ ODOTTAA) PAREMPI MAAILMA
hiljaisuus on ollut aina ja hiljaisuus täynnä elämää
meret ovat jo niin vanhoja ettei niiden tarvitse totella ketään
olen kuunnellut hiljaisuutta ja antanut meren mua opettaa
mikään maailmassa ei ole uutta
eikä mikään voi yhtäkkiä loppua
ja ihmiset syntyvät
kysymättä lupaa keneltäkään
joka ainoana hetkenä
valmiina suojelemaan elämää
siksi en voi uskoa
että elämä voisi tuhoutua
vaan jossain tulevaisuudessa
meitä odottaa parempi maailma
melu on ollut aina, misson melua siellon elämää
huutoa, itkua ja naurua yhtä kaikki elämän ääniä
olen kuunnellut melua maailman kaupunkien kaduilla
kaikkialla se puhuu samaa kieltä, se ei tahdo kuolla vielä
ja ihmiset rakastavat jos heidän annetaan rakastaa
ihmiset vihaavat jos heitä vihataan
KERTO
maailma on ollut aina osiin jaettuna
mahti tarvitsee rajansa tietääkseen valtansa
olen nähnyt jenkkifarmarin kylvävän maata
neuvostonaisen avaavan haalarin imettääkseen lastaan
ihmiset kaikkialla syövät, juovat ja naivat
ei ole sotaisia kansoja, ainoastaan sotaisia johtajia
KERTO
aika on ollut aina ja se muuttuu koko ajan
yöstä kasvaa aamu ja kesä talven jälkeen saapuu
olen nähnyt kukan kukkivan jäänaulan ja kiven raossa
olen nähnyt jään sulavan ja kiven halkeavan
ja ihmiset marssivat rauhan puolesta
mitä ihmiset tahtovat sen ihmiset saavat
KERTO
VAIN RAKKAUTTA TULIMME ETSIMÄÄN
sulla on kultainen vuori, timantteja kuin tähtiä yössä
maan ääriin mainetta ja kunniaa ja kauneutesi kaikkialla tunnetaan
mutta ilman rakkautta olet köyhempi kuin kerjäävä rampa
tiedät kuinka paljon on kaikki, kuinka pitkä matka on kauas
mitä ainetta on taivaankansi ja osaat puhua satakielen kanssa
mutta ilman rakkautta olet tyhmä kuin saapas
vain rakkautta tulimme etsimään
vain rakkaus kasvaa hyvää hedelmää
vain rakkaudesta saamme sisälle elämää
vain rakkauteen voi täällä uskoa enää
vaatii paljon viisautta ymmärtää yksinkertaisuutta
vaatii paljon valheita läytää se mikä on aitoa
ja ilman rakkautta totuuskin on valhetta
KERTO
muuten kuten kukkanenkin kuihtuu jollei sitä kastella
niin myös rakkaus ruostuu jollei sitä vaalita
ja ilman rakkautta mikään ei mikään kasva
KERTO
JA AURINKO NOUSEE
on yksi pieni tähti taivaalla joka vain sulle loistaa
on yksi kaunis kukka kedolla joka vain sun vuoksi puhkeaa kukkaan
synkkä vuori joskus eteen kasvaa ja uhkaa allensa musertaa
mutta utelias ihminen tahtoo katsoa mitä on sen vuoren takana
Me olemme niin pieniä
mutta suuri on elämä
ja aurinko nousee
joka päivä yhä uudelleen
on yksi pieni lintu ilmassa joka vain sulle laulaa
on yksi pieni ihminen maailmassa joka vain sua rakastaa
pettymys vetää joskus jalat alta väijyy nurkan takana ja kampittaa
mutta ihminen ei ole koira eikä matelija
siksi hän nousee ja kävelee kahdella jalalla
KERTO
on yksi pieni elämä joka vain sun täytyy elää
on yksi pieni tehtävä joka vain sun täytyy täyttää
emme pysty muuttamaan maailmaa
mutta voimme olla muuttamatta sitä pahemmaksikaan
emme pysty sotia lopettamaan mut voimme silti niitä vastustaa
KERTO
SINNE TAHTOISIN LÄHTEÄ
missä aurinko laskee mereen ja kuu sen sylistä nousee
aallot lyövät rantaan rytmiä joka lähtee maapallon sydämestä
ja lämmin tuuli lävitse puhaltaa vieden pahat muistot mukanaan
missä yö on hellä suudelma salaperäisiltä huulilta
missä jokainen uusi aamu on uuden seikkailun alku
missä yksikään päivä ei ole päättynyt ennenkuin se on jotain jälkeensä jättänyt
sinne tahtoisin lähteä
sinne tahtoisin jäädä
siellä tahtoisin elää elämäni
siellä tahtoisin päättää päiväni
missä hiljaisuus antaa enemmän viisautta kuin maailman viisaimmat sanat
missä elämän voima tekee nöyremmäksi kuin kaikki aseet ja hirmuvalta
missä menneet vuosisadat ovat läsnä joka päivän jokaisessa hetkessä
missä elämä on yhtä luonnollista kuin kuolema
missä rakkaus on puhdasta kuin tuli ilman savua
missä elämä on yksinkertaista kuin kysymys johon ei ole vastausta
KERTO
missä ihmiset ovat todellisempia kuin heidän ruumiinsa
missä vähässä ollaan onnellisia ja paljossa surullisia
missä ei osata valehdella, varastaa eikä kadehtia
missä työ on arvokkaampaa kuin raha ja sen hedelmistä osataan nauttia
missä kaikkien kanssa tasan nälkä ja yltäkylläisyys jaetaan
missä asutaan saman katon alla eikä jokainen omassa lokerossaan
KERTO
missä laki ei ole kirjoitettu kirjoihin vaan ihmisten sydämiin
missä ihmisten nimet eivät ole kortistoissa eikä tiedot tietokoneen muistissa
missä ei tarvita armeijaa eikä poliisia valvomaan
missä vahva ojentaa heikolle kättään eikä lyö maahan nyrkillään
missä viisas käyttää sydäntään yhtä paljon kuin päätään
missä ihmiset tuntevat vastuunsa yhtä hyvin kuin vapautensa
KERTO
missä syntymästä alkaa hidas kuolema
missä elämä kuristaa kurkusta rautaisella kouralla
missä kilpailu on kovempi kuin osanottajat
missä leikki on kuoleman vakavaa
missä jokainen vapaa ihminen kantaa kahleita
missä täytyisi olla silmät myös selässä
missä paranoia seuraa aina perässä
missä tuntematon pelko seisoo edessä
missä epätoivo lukee kivitalojen seinissä
missä viisaus on tuhoavaa viisautta
missä voima on tuhoavaa voimaa
missä valta rakentaa varmoja vankiloita
missä paska rakentaa viemäreihin patoja
missä ahneus on aina nälissään
missä rakkaus kukkii makuuhuoneiden pimeydessä
missä musiikki lyö kuin moukari takaraivoon
missä ihmiset tanssivat kuin kalpeat varjot
missä historia on silmukka kaulassaan
missä mun juuret on syvällä suossa
täällä pysyn ja tänne jään täältä en koskaan pääsen lähtemään
täällä vietän elämäni täällä päätän päiväni
ON AIKA...
on aika olla palava soihtu kaupungin öisillä kaduilla
kuin hävytön rämisevä riitasointu
potkia ikkunoita, huutaa ja tapella
on aika maata kuin haiseva sika oksennuksessaan kapakan lattialla
kaataa pöydät, saada portsarilta turpaan ja lähteä tuntemattoman naisen mukaan
on myös aika pysähtyä ajattelemaan
mitä tehdä omalla elämällään
antaako sen hitaasti kadota vaan
vaiko tehdä sillä jotain mielekästä
on aika pilkata ja halveksia kaikkia normeja ja arvoja
vieraantua yhteiskunnasta ja uskoa että se on anarkiaa
on aika repiä taulut alas ja sylkeä kaiken sen päälle mikä joillekin on pyhää
ajaa itsensä nurkkaan ja olla siellä ylpeä
katsella ihmisiä ja pitää kaikkia tyhminä
on myöskin aika ymmärtää syyt ja seuraukset
historian merkitys tähän hetkeen
elämää säätelevä hiljainen viisaus
ja hyväksyä kehityksen hitaus
on aika olla niin villi ja vapaa ettei ole enää mitään mihin tarttua
roikkua tyhjässä tyhjän päällä epätoivoisesti pitäen kiinni tyhjyydestä
on aika elää omassa itsessään ja ainoastaan omalle itselleen
ei ole halua kenellekään rakkautta antaa
eikä kykyä sitä vastaanottamaan
on myöskin aika jollekin toiselle avautua
antaa ja saada rakkautta
jakaa elämänsä jonkun toisen kanssa
sekä hyvässä että pahassa
RAKKAUS
emme määrää milloin tähdet sammuvat ja syttyvät
emme määrää milloin tulee kevät
emme tiedä kenen kanssa elämämme yhtyvät
mutta tiedämme milloin rakkaus on löytänyt meidät
katse väkijoukossa saattaa muuttaa maailman
suudelma pimeydessä pysäyttää ajan
kuiskaus hiljaisuudessa antaa suunnitelmat uudet
silloin laskemme aseet ja nostamme purjeet
rakkaus - kulkee omia teitä
rakkaus - tekee omat lakinsa
rakkaus - ei odottele meitä
rakkaus - täytyy lennosta pyydystää
missä täysikuu todistaa romanttista näytelmää
missä ilman pappia häät vietetään
missä kukat tuoksuvat ja hiljaisuus on kultaa
siellä rakkaus kauneimman lahjansa luovuttaa
missä tanssitaan jalat irti maasta
missä laulu kiirii kohti taivasta
missä nauru ei paljon maksa ja hymy on ilmainen
siellä rakkaus on iloinen
rakkaus - hiljaista riemua
rakkaus - huutaa ja meluaa
rakkaus - ikuista juhlaa
rakkaus - tahtoo ja uskaltaa
missä harmaa on ainoa valo mustassa
missä suru on ainut ilo tuskassa
missä ihmiset vaeltavat aina pala kurkussa
siellä rakkaus vapisee surupuvussaan
missä ainut voimakas tunne on pid& auml;tetty raivo
missä elämä on kuolemanselli
missä kuningas alkoholi hitaasti tuhoaa aivot
siellä rakkaus on murheellinen
rakkaus - hiljainen suru
rakkaus - murheellinen huokaus
rakkaus - liekehtivä tuska
rakkaus - lohduttaa ja antaa uskoa
missä ihmiset ovat pelkkää tykinruokaa
missä hulluus riehuu ja tekee tuhojaan
missä rautakorko polkee ihmisyyden lokaan
siellä rakkaus huutaa suoraa huutoa
missä sotilaat kaatuvat tietämättä miksi
missä ihmiset muuttuvat eläimiksi
missä hiljaisuus repeää tuleksi ja ukkoseksi
siellä rakkaus hiljaiseksi
rakkaus - ei koskaan alistu
rakkaus - ei koskaan pakene
rakkaus - ei koskaan lannistu
rakkaus - loppuun asti taistelee
missä ne joilla on murtavat leipänsä
missä viinileilien annetaan kiertää
missä veli tunnustaa veljensä
siellä rakkaus on aina läsnä
missä jokainen väri on yhtä kaunis
missä jokainen elämä on yhtä arvokas
missä osataan tulla puolitiehen vastaan
siellä rakkaus voi hyvin ja kasvaa
rakkaus - puhuu jokaista kieltä
rakkaus - ei tarvitse sanoja
rakkaus - liikuttaa jokaista mieltä
rakkaus - kasvaa kaikkialla
|
