AIKA
Kauan sitten kesä kuihtui taas kerran
nyt taivas kaatuu niskaan miljoonin kyynelin
olisimmepa voineet edes yhden kerran
uneksia itsemme elokuisiin tähtiin
mutta mä vain nielin Suomenmaan teitä
tuhansia kilometrejä
nyt olen tässä sun vieressä
tuhansien kilometrien päässä
Aika on mahtavampi
kuin kumpikaan meistä
aika on vahvempi
kuin sinä ja minä yhdessä
aika on kelloa nopeampi
pidä mua nyt kädestä
Kukaan ei voi ottaa maailmaa syliinsä
jokainen meistä on voimaton
kukaan ei voi sammuttaa elämän sykettä
jokainen meistä sen orja on
mutta kukaan ei voi hukuttautua omiin kyyneliinsä
vaikka olisi kuinka onneton
kukaan ei voi muut akuin elää elämää yksinäistä
jokainen meistä kylvää ja korjaa oman sadon
Aika ei kysy matkalippua
kaikki matkustavat ilmaiseksi
aika ei pysähdy väliasemilla
kaikki matkustavat loppuun asti
aika ei tottele kenenkään lakia
kaikki ovat sen vankeja
Tulevaisuus on magneetti ja niin voimakas
että on turha räpiköidä vastaan
ei ole jäljellä mitään mihin takertua
tempo vain kiihtyy ja imu kasvaa
vieden jokaisen meistä mukanaan
sitä vastustaa ei voi kukaan
olemme avaruuslaivassa
joka ei pysähdy vaikka olisimme haudassa
Aika ei ole kenenkään puolella
aika ei vihaa eikä rakasta
aika ei saata kuolla
aika on vanha ja viisas
aika on kuningasten kuningas
MATKALLA TUNTEMATTOMAAN
Aivan kuin kyyneleet eilisen
yhtä hyvin muistan sen
kun loppuun asti kantoi taivas
ja ajatus oli avaruuslaiva
olin silloin niin nuori
ja luulin tietäväni
illusioni oli suuri
valkoinen purje mielessäni
KERTO
Olemme matkalla
tuntemattomaan
seikkailu on alussa
kaikki ovat mukana
tahtoen tai tahtomattaan
Maailma on muutakin kuin pyöreä
tahtoisin sen sisään matkustaa
sen tiedon antimia syödä
elämänjanoni sammuttaa
anna suurempi sydän
ymmärtämään enemmän
näkemään pahan ja hyvän
kunnioittamaan elämää
KERTO
Tähtien valosta punotut unelmat
käärin muistojen pumpuliin
ja kauneimman väriset näkyni
kätken Euroopan öihin
kun taivas on kirkas
tunnet tähtien tuoksun
tule juosten mun luo
niin paljastan aarteeni
KERTO
VAPAUDEN HUUTO
Kuka meistä tahtoo elää jenkkien takapihalla
kuka meistä tahtoo asua neukkujen etupihalla
kuka meistä tarvitsee maailmanpoliisia
kuka meistä tarvitsee maailmanmiliisiä
Jos syyttömät täytyy tuomita niin heidät tuomittakoon
jos maailma on kuollakseen niin se kuolkoon
jos elämä on jatkuakseen niin se jatkukoon
jos vapaus on tullakseen niin se tapahtukoon
KERTO
Vapauden huuto
kellä korvat on sen kuulkoon
vapauden huuto
kellä aivot on sen tajutkoon
vapauden huuto
yli maailman kaikukoon
Yksinkertaista kuin naiminen
himosta mylvien itkien ja nauraen
ilman paatosta, ilman tekopyhyyttä
ilman hautajaisia, ilman häitä
Kiihkeää tanssia ilman askeleita
päätöntä juoksua ilman vaatteita
puhdata vihaa ja rakkautta
mustavalkoista helvettiä ja taivasta
KERTO
SODASSA MAAILMAA VASTAAN
Syntyessään tähän maailmaan
piru muutti häneen asumaan
antamatta mahdollisuutta
hyväksi koskaan muuttua
Hän on ikuinen häviäjä
ei kenenkään lapsi
yksinäinen murhenäytelmä
on katkera elämänsä
KERTO
Hän on sodassa koko maailmaa vastaan
maailma sodassa häntä vastaan
tämä tunne mielessä
yrittää pärjätä elämässä
sodassa koko maailmaa vastaan
yksin ja ainoastaan
Hän osaa puhua vain kännissä
ja silloinkin vain nyrkeillään
mielensä on ilkeä
ja musta sydämensä
Täynnä surua, raivoa
äänetöntä avunhuutoa
tuskaisia rukouksia
on vainoharhainen olemuksensa
KERTO
MINÄ JA KOSMINEN TYTTÖNI
Nyt tiedän ettei ole oikein
rakentaa maailmaa sisälleen
vain pelkuri ei luota toiseen
säästäen tunteensa vain itselleen
En tahdo kadota sateeseen
surullisen pehmeään rauhalliseen
pukeutua melankolian viittaan harmaaseen
vain hänen kanssaan sen teen
KERTO
Minä ja kosminen tyttöni
katsoimme toisiimme jäimme silmistä kii
minä ja kosminen tyttöni
emme koskaan sano näkemiin
minä ja kosminen tyttöni
nimemme ovat kirjoitettu tähtiin
Olemme taivaanrannan maalareita
tunteittemme tuhlareita
unelmiemme uhkapelureita
haavoittuvia onnensotureita
Laitamme korvat maata vasten
ja kuuntelemme tulevaisuuden ääniä
sillä meidän rakastavaisten
ei tarvitse pelätä mitään
KERTO
Kello käy junat kulkee
missän ei ole järkee
kaikenlaista menee ja tulee
vain romantiikka jäljelle jää
Tahdon sen hetken varastaa
jolloin maailma on harmoniassa
ja kaikella on paikkansa
sen hetken tahdon jakaa hänen kanssaan
KERTO
minä ja kosminen tyttöni
nimemme ovat kirjoitettu Berliinin muuriin
EN OLE HULLU
Tahtoisin olla sissi
korkealla vuorten kätköissä
joka ei kysy itseltään miksi
hän jätti perheensä ja tyttönsä
mikään kapina ei synny tyhjästä
ei ole taistelua ilman syytä
mikä on väärin mikä on oikein
kenen laki tekee oikeuden
KERTO
Sillä olen nähnyt ja kuullut
niin paljon tätä kaikkea
ja kaikki mitä olin todeksi luullut
onkin ollut pelkkää valhetta
luulen että olen vieraantunut
ajasta ja paikasta
mutta tiedän etten ole hullu
olen vain kiinnostunut vapaudesta
Tahtoisin olla sutenööri
suurkaupungin kaduilla
missä ydinohjusinsinööri
maksaisi tytölleni rakkaudesta
ja kenraali riisuisi uniformunsa
kuninkaat kruununsa
paavi jumalisen kaapunsa
ja syntinen tyttöni olisi jumalatar
KERTO
Tahtoisi olla mikrofoni
siellä missä kaupat sovitaan
tahtoisin olla kamera
siellä missä kapinalliset teloitetaan
osaisinpa laulaa ja kirjoittaa
muutakin kuin tyhjiä sanoja
sanoja kuin luoteja
ei tappavia mutta vapauttavia
KERTO
VAIN UNELMILLA ON SIIVET
Maailma on tehty valheista
taikauskosta ja mystistä taruista
elämä on huonoa taidetta
sirkushuveja ja traagista teatteria
ajattelen kulttuurimme henkeä
ja tunnen olevani räpiköimässä
suonsilmässä, seisovassa vedessä
mätänemisen katku nenässä
Vain unelmilla on siivet
olen oppinut tyytymään siihen
Olen vähän funtsinut
kun olen tätä maailmaa tutkaillut
että kunnian kukko ei laula
jollei joku pian paina jarrua
ja liian monta idioottia
pitää nyt kiinni vallankahvasta
tulitikkuleikit ovat vaarallisia
siinä saattaa palaa koko maailma
Vain unelmilla on siivet
olen oppinut tyytymään siihen
Mä en ole mikään profeetta
mä en ole mikään opettaja
en vain ole oppinut kyynisyyttä
ja idioottia ei voi kukaan syyttää
taidan yrittää löytää ihmisen rajat
ja sen jälkeen niiden yli astua
murtaa aidat leikkikehästä
ei ole muutakaan tekemistä
Vain unelmilla on siivet
olen oppinut tyytymään siihen
AION UNELMOIDA LÄPI ELÄMÄN
Vielä joskus saan silmät
nähdä valtamerien taa
vielä mieleni lentää
ja sielu vuorilla vaeltaa
tulee vielä hetkiä
jolloin kauneus saa haukkomaan henkeä
Viel joskus saan siivet
ja paljon ilmaa siipien alle
tulee päivä jolloin kaikki pilvet
jäävät taakseni matalalle
ja saatan nähdä valoa
joka ei muodosta mitään varjoa
KERTO
Aion tuntea rakkautta
niin vahvana kuin mahdollista
aion seota maailman valoihin
antautua romantiikan pauloihin
vielä joskus aion soida
kuin tuhat jousta duurisävelmää
sillä aion unelmoida läpi elämän
Vielä joskus pudotan rinnasta
lyijyliivit ahdistavat
vedän sisään maailman tuulia
keuhkot täyteen puhdasta iloa
ja olen orja joka kantaa
höyhenistä punottuja kahleita
Vielä joskus loistaa kirkkaana
hopeinen lanttini jolla lunastan
oikeuden elää niin viisaana
että muistoni mua kumartavat
kun rauhassa astelen pitkin kuun siltaa
yli tyyntyneen veden viimeiseen iltaan
KERTO
ÄÄNI PIMEYDESTÄ
Tunnet että olet jossain tässä kaupungissa
katselet ulos katuja sammuneita
kuluneita tunteita sisälläsi
poltat tupakan toisensa perään
ja odotat että aamu sut pimeydestä vapauttaisi
KERTO
Et uskalla ulos lähteä etsimään ystävää itsellesi
et uskalla kenellekään sydäntäsi avata
niin monet kerrat tyhjin tuloksin olet palannut
niin monet kerran katkerasti olet katunut
ääni pimeydestä kuiskaa sun nimeäsi
kuuntele kaupungin yötä niin löydät sen
ääni pimeydestä kuiskaa sun nimeäsi
kuuntele kaupungin yötä niin löydät sen
Yön tunnit hitaasti kuluvat
äänet sisälläsi pitävät sua hereillä
haluisit huutaa, antaa sen kaiken tulla ulos
mutta mitä sen jälkeen
tuntisitko enää sä itseäsi
KERTO
Joku lukitsi sut sovinnaisuuden kahleisiin
sä olit silloin niin pieni ettet tajunnut
sisimmässäsi tahtoisit olla rohkea ja erilainen
uskallatko enää lähteä etsimään avainta vapauteen
BERLIINI
Se on näkymätön harso kadulla
rauniot sen yöhön kuiskaavat
ilotytön hymyssä nuorukaisen silmissä
tummaa, pehmeää, eroottista ja ylpeää
Suru, ilman kyyneleitä
suru, yhteistä yksinäisyyttä
suru, ajan pysäyttää
suru, kaikkialla yllättää
Se on rauhaa pankkien kassaholveissa
politiikkaa naurettavavissa kulisseissa
jäätynyttä terästä sireenien äänessä
uniformuihin piiloutuneita kivisielussa
Kylmyys, tunteetonta voimaa
kylmyys, toimeenpanee oikeutta
kylmyys, vaalii orjuutaa
kylmyys, ei anna mitään toivoa
Se on tuhannen voltin jännite ilmassa
katutaisteluista sodaksi puhkeamassa
rikottuja pankin ikkunoita kiviä vasten kilpiä
nurkkaan ahdistettua raivoa
Viha, ylitsepursuaa
viha, saa kadut kiehumaan
viha, odottaa vuoroaan
viha, tulee ja tappaa
Intohimo, yössä koskena kuohuaa
unohdus, kiihkeä ja turmeltunut
pahat muistot, painavat hartioita
väsymys, lyijynharmaata ja raskasta
uni, lyhytaikainen vapauttaja
SE ELÄÄ
Sen sydän on puhtainta kultaa
tahto timanteista hiottu
mieli kirkkainta kristallia
selkäranka teräksestä taottu
Sitä ei voi nöyryyttää ruoskalla
tappaa luodeilla ja pommeilla
polttaa pois napalmilla
tukahduttaa myrkkykaasulla
Che Guevara ei kuollut turhaan
Victor Jara ei kuollut turhaan
KERTO
Se elää idässä ja lännessä
se elää pohjoisessa ja etelässä
se elää miljoonissa sydämissä
se elää niin kauan kuin on elämään
Sen sielu soi kuin enkelin harppu
tunne on tanssivaa tulta
ääni maan ääriin kantautuu
rytmi ihmisiin tarttuu
Ilon ja surun sävelet
ovat kaikkien omaisuutta
samaan tahtiin lyövät sydämet
rikas, köyhä, valkoinen ja musta
John Lennon ei kuollut turhaan
Bob Marley ei kuollut turhaan
KERTO
Ihminen ilman ihanteita
on laiva ilman peräsintä
ihminen ilman rakkautta
on vain kiveä ja jäätä
Minä en elä turhaan
sinä et elä turhaan
KERTO
| 
